En tiennyt mitä laittaisin tämän postauksen kuvaksi. Mutta en myöskään halunnut tehdä tätä postausta kuvattomana. Niin päätin laittaa niin ruusut kuvaksi.
Olin miettinyt pitkään tätä kirjoitusta, ja mietin viitsiikö tästä enää edes puhua. Onhan asiasta jo monta vuotta. Mutta koulukiusaaminen on silti vielä pinnalla vaikka itse pääsin peruskoulusta vuonna 2009. Joten päätin itse kirjoittaa siitä miten se sattui ne kaikki teot, huutelut, nimittelyt ja muut. Tämä johtui siitä koska oli erinlainen. Joskus oli vääränlaiset vaateet, kengät tai puhe tyyli. Tuntui kuin kiusaajat kiusasi aina silloin kun heitä huvitti. Mutta oli koulussa myös niitä päiviä jolloin kiusaajat antoi olla rauhassa. Se mikä satutti enemmän oli opettajan käytös. Ei opettajat puuttuneet kiusaamiseen millään tavalla. Mietin oliko vika minussa? Vai miksi minua kiusattiin? Peruskoulun jälkeen muutin pois kotikaupungista opiskelemaan muualle. Mutta muutin myöhemmin takaisin. Muutaman kerran olen törmännyt kaupungilla samoihin kiusaajien, mutta olen vain kävellyt ohi. Opettaja oli kerran sanonut äidilleni että kyllä ne on minun kanssa ystäviä. Vain silloin kun opettajat oli lähellä. Minusta kyllä soiteltiin kotiin milloin mistäkin asiasta Mutta ei koskaan kiusaajien kotiin, tai niin ainakin ymmärsin. Lopulta en enää mennyt ollenkaan kouluu, vaan kuljeksin päivät kaupungilla tai istuin metsäpolun varrella. Loppu yläasteen ajan kävin koulussa lastenkodin kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti